perjantai 28. huhtikuuta 2017

Muumioiden ilonpitoa pyramidin portailla - Amonkhetin prerelease Fantasiapeleissä 23.4.17

Etukäteisjännitystä ja urheusvarastoja

Viime sunnuntai oli päivä, jota jännitin jo etukäteen. Silloin osallistuin Oulun Fantasiapeleissä lempipelini Magic the Gatheringin uuden setin, Amonkhetin, prerelease-turnaukseen. Olin valmistautunut katselemalla Amonkhetin kortti-spoilereita, harjoittelemalla pakantekoa ja keräämällä kasoittain rohkeutta. Kaikesta valmistelusta ja  varastoimastani urheudesta huolimatta jännitin niin, että tuskin nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. 

Kukkaenergiaa jännitykseen

Taustana tälle hurjalle prerelease-retkelleni on hyvä tietää, että olen pelannut Magiciä kesästä 2015 ja osallistunut samankaltaiseen turnaukseen vain kerran aiemmin. Kyse oli silloin Shadows over Inistrad-setistä, joka ilmestyi sopivasti palattuani Ouluun kesän jälkeen. Olin aloittanut pelaamisen ihan vasta, enkä ollut tehnyt kuin yhden suunnilleen kelvollisen pakan. Turnauksessa hävisin tietenkin jokaisen pelin jokaista opponenttejani vastaan - useimmat niistä vielä erittäin nopeasti ja tuskallisesti. Silti minulla oli kivaa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat minua pakkani kanssa, eivätkä nauraneet kun pudottelin kortteja...

Sunnuntai-aamuna oli siis lohdullista ajatella, että häviäisinpä miten hurjasti vain, en voisi edelliseen verraten muuta kuin parantaa. Sitä paitsi kaikki oli nyt erilaista. Olin pelannut jo paljon enemmän ja rakentanut huomattavasti toimivampia pakkoja sekä valmistautunut paremmin kuin viimeksi. Lohduttauduin myös sillä, että saisin joka tapauksessa pitää kortit, jotka spoilerien perusteella vaikuttivat oikein kiinnostavilta. Inistradin vampyyri-ihmissusi-enkeli-teema ei nimittäin ollut koskaan iskenyt minuun. Sen sijaan valoisat pyramidit, temppelikissat ja arkiaskareissaan puuhaavat muumiot vaikuttivat paljon enemmän minun jutultani.

Kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistä

Niinpä sunnuntain koittaessa heräsin aikaisin, puputin vegaanisen mikropitsani ja kävin koirapuistossa ötököideni kanssa. Sitten tarkistin olkalaukkuni sisällön. Siellä olivat tokenipussukkani, valmiiksi sleevatut ländini ja Nahiri-pelimattoni muoviputkessaan. Lisäksi pakkasin sateenvarjon, iPodin, muutaman suklaapatukan sekä termosmukillisen teetä. Bussissa kuuntelin Mulanin sountrackiä (Honor to us all!) ja katselin ikkunasta. Jännitti vieläkin. Ulkona satoi kevyesti lunta.

Siellä nitä on!


Ventovierasta kaaosta ja kuparisia suojia

Paikan päällä hypin jännityksestä, ilmoittauduin ja sain auringonkeltaisen Prerelease-boksin. Tosin sen sai avata vasta turnauksen alussa, jotta kaikilla olisi yhtä paljon aikaa pakan rakentamiseen. Juuri ajan säästämiseksi olin ottanut mukaan omat ländit ja sleevannut ne valmiiksi. Ländit olisi kyllä voinut lainata pelitilasta, mutta niiden suojittamiseen ja hakemiseen olisi mennyt arvokasta aikaa. Koska olen hidas, päätin siis nähdä suojitusvaivan jo etukäteen. Niin sleevasin kotoani löytyviin kuparisiin Dragon Shieldeihin yhdeksän ländiä kutakin väriä. Perillä ostin kyllä lisää suojia (fuusionvärisiä Dragon Shieldejä*) tulevaa käyttöä varten, mutten siis pelannut niillä turnauksessa.

Nyt vasta jännittääkin


Väkeä turnaukseen osallistui yli kolmekymmentä, mikä oli paljon enemmän kuin etukäteen ajattelin. Fantasiapelien kellari oli täynnä ihmisiä. Pöydille oli merkattu numeroita ja nimilista kiikutettiin seinälle. Levitin Nahiri-mattoni yhteen seinänvieripaikkaan ja otin suojat sekä ländit valmiiksi esiin. Käteni melkein tärisivät, kun turnaus julistettiin alkaneeksi. Se kuului Sealed-formaattiin**, joten pakkaan sai perusländien lisäksi käyttää kaikkea prerelease-boksin sisällä olevaa. Aikaa pakantekoon oli tasan tunti. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta kun edessä on epämääräinen kasa tuikituntemattomia kortteja, se kiitää ohi tosi nopeasti.

Tämähän on kaaos!


Etukäteen olin ottanut selvää sen verran, että ländejä kannatti laittaa mukaan kuudestatoista kahdeksaantoista. Olin myös tarkistanut olentojen ja loitsujen keskimääräisen suhteen, mutta turnauksen alkaessa olin sen jo tyystin unohtanut. Niinpä avasin boosterit vuoronperään - niitä oli paketissa kuusi - ja ladoin kortit kasaan värin mukaan. Boosterien lisäksi boksissa oli läpikuultavan sininen lifecountteri, ohjelipareita ja promokortti. Saatuani kaiken levitettyä pöydälle, kävin läpi eriväriset korttikasat. Samalla koetin tarkastella niitä jotenkin suunnitelmallisesti. Mitkä värit sopisivat yhteen? Minkä värin korttivalikoimasta ylipäänsä saisi jonkin järkevän teeman ja synergian? Nousisiko ländejä kylliksi kalliimpienkin korttien pelaamiseen?

Jotain alkaa hahmottua


Lopulta päädyin mustavalkoiseen väriyhdistelmään (siis plains- ja swamp -ländit). Pakassani oli tarkoitus olla jonkinlainen zombie-teema. Sen zombit tosin olivat suureksi osin tavallisten zombien sijaan muumioita, joista osa oli ensin ihan eläviä creatureja. Kun ne kuoltuaan lensivät hautausmaalle, ne saattoi saada sieltä takaisin Amonkhetin uudella embalm-mekaniikalla. Osa taas oli zombeja jo alunperinkin. Lisäksi mukana pakassa oli muutama näppärä artifakti ja kasa muita loitsuja. Lukuina voidaan sanoa, että lopullisessa pakassa olentoja oli 18, artifakteja 2, instantteja 3, sorceryjä 3 ja enchantmenttejä niin ikään  kolme. Ländejä oli ensin 17, myöhemmin 18. Osa niistäkin tuli lopulta buustereista, sillä yhdestä löytyi erikoisländi ja kahdesta full art-kuvitettu ländi. Pakan koostumus ei tosin pysynyt pelissä koko ajan samana, sillä vaihtelin kortteja erien välissä hieman. Etenkin manacostiltaan kalliimpia kortteja uskalsin lisätä vasta pelattuani muutaman ensimmäisen erän ja huomattuani olentoni liian pieniksi. 

Pakan kretut

Pakan non-creature spellit

Pakan erikoisländi ja full art ländit

Pienten muumioiden urhea marssi eeppisiin koitoksiin

Pakanteko on oikeastaan se vaihe, jonka muistan parhaiten, sillä jokin - mahdollisesti adrenaliini - on pyyhkäissyt muistoni useimmista peleistä. Tiedän tilastoni suunnilleen, sillä minulla piti (muistaakseni) olla viisi opponenttia. Näistä jokaisen kanssa paremmuus piti ratkaista kolmella pelillä. Ensimmäiselle vastustajalleni hävisin kaikissa peleissä. Se ei ollut kovin lupaava alku, mutta yritin olla lannistumatta. Seuraavan kolmen vastustajan kanssa pärjäsin vähän paremmin, sillä voitin aina yhden erän ja hävisin kaksi. Yleensä viimeinen erä oli ratkaiseva. Ketään opponenteistani en siis voittanut kokonaan, koska hävisin kaksi erää kolmesta. Silti minulle tuli aivan mahtava fiilis jo siitä, että voitin yksittäisiä pelejä! Se oli paljon enemmän kuin mikään, mitä Inistradin prellussa olin onnistunut tekemään! Se oli suorastaan ennennäkemätöntä ja -tekemätöntä! Lisäksi osasin itse viilata pakkaani erien välissä!

Ainoa autenttinen kuvatodiste peleistä


Ainut opponentti, jonka virallisesti voitin, oli viimeiseni. Se johtui kuitenkin vain siitä, että hän oli lähtenyt pois ennen ottelumme alkua. Voitto merkittiin siis minulle, mutta voin rehellisesti sanoa, että olisin mieluummin pelannut ne pelit, vaikka sitten olisinkin hävinnyt. Silti, mikäli noita kolmea pelaamatta jäänyttä peliä ei lasketa, minua ei harmittanut mikään. Päinvastoin, minulla oli todella hauskaa. Tapasin tuttuja ja vieraatkin olivat ystävällisiä. Tunnelma oli kauttaaltaan iloinen. Edes jännitys ei vaivannut minua enää pelien alettua. Zombiarmeijallani oli ehkä enemmän yritystä kuin taitoa, mutta ainakin ne skoolasivat keskenään pyramidihautojensa aurinkoisilla tiiliportailla kun turnaus oli ohi. Sitä paitsi minulla oli niiden kanssa itsevarma olo. Päivän lopuksi ne eivät olleet niin vieraita enää. Jopa täysin kummallinen, kahdeksi jaettu Dusk to Dawn -sorcery-kortti oli muuttunut tutuksi.   

Tutuksi tullut kummajainen


Säätiedotuksessa luvattu räntävesisade oli tullut ja mennyt sillä aikaa, kun pelasimme kellarin kuivassa, uudelta maalilta tuoksuvassa hämyssä. Lähtiessäni paistoi aurinko. Kuuntelin Nighwshia adrenaliinihuuruissani. Hymyilin bussissa itsekseni. Myöhemmin lisäsin yhdestä boosterista saamani kauniin, sinisen full art ländin vanhaan kunnon Violettiini. Löysin siihen myös yhden uuden counterspellin. Muihinkin vanhoihin pakkoihini sain useita uusia, oikein hyviä kortteja. Esimerkiksi hieno promokorttini pääsi yhteen pakkaan. Se vaikuttaa pätevältä kortilta, minkä lisäksi sen esittämä pyramidikin on valoisa ja kaunis. Hyvä paikka zombien skoolata.

Kaiken kaikkiaan, tämä kauhistuttava seikkailu kannatti. Ehdottomasti.

*Minulla ei ole aavistustakaan, millaista väriä “fuusio” (Fusion) kuvaa. Itse suojat kuitenkin ovat jännittävää, tummaa, mustaan taittavaa ja jotenkin savuista... pinkkiä, ehkä, lähinnä. Tavallaan ne muistuttavat paljon kuparisia suojia ja tavallaan eivät lainkaan. Pidän niistä yhtä kaikki.

**Lisää Sealedistä formaattina täältä: http://magic.wizards.com/en/game-info/gameplay/formats/sealed-deck


Teksti: Emilia

Kirjoittajan muita tekstejä: