perjantai 28. huhtikuuta 2017

Muumioiden ilonpitoa pyramidin portailla - Amonkhetin prerelease Fantasiapeleissä 23.4.17

Etukäteisjännitystä ja urheusvarastoja

Viime sunnuntai oli päivä, jota jännitin jo etukäteen. Silloin osallistuin Oulun Fantasiapeleissä lempipelini Magic the Gatheringin uuden setin, Amonkhetin, prerelease-turnaukseen. Olin valmistautunut katselemalla Amonkhetin kortti-spoilereita, harjoittelemalla pakantekoa ja keräämällä kasoittain rohkeutta. Kaikesta valmistelusta ja  varastoimastani urheudesta huolimatta jännitin niin, että tuskin nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. 

Kukkaenergiaa jännitykseen

Taustana tälle hurjalle prerelease-retkelleni on hyvä tietää, että olen pelannut Magiciä kesästä 2015 ja osallistunut samankaltaiseen turnaukseen vain kerran aiemmin. Kyse oli silloin Shadows over Inistrad-setistä, joka ilmestyi sopivasti palattuani Ouluun kesän jälkeen. Olin aloittanut pelaamisen ihan vasta, enkä ollut tehnyt kuin yhden suunnilleen kelvollisen pakan. Turnauksessa hävisin tietenkin jokaisen pelin jokaista opponenttejani vastaan - useimmat niistä vielä erittäin nopeasti ja tuskallisesti. Silti minulla oli kivaa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat minua pakkani kanssa, eivätkä nauraneet kun pudottelin kortteja...

Sunnuntai-aamuna oli siis lohdullista ajatella, että häviäisinpä miten hurjasti vain, en voisi edelliseen verraten muuta kuin parantaa. Sitä paitsi kaikki oli nyt erilaista. Olin pelannut jo paljon enemmän ja rakentanut huomattavasti toimivampia pakkoja sekä valmistautunut paremmin kuin viimeksi. Lohduttauduin myös sillä, että saisin joka tapauksessa pitää kortit, jotka spoilerien perusteella vaikuttivat oikein kiinnostavilta. Inistradin vampyyri-ihmissusi-enkeli-teema ei nimittäin ollut koskaan iskenyt minuun. Sen sijaan valoisat pyramidit, temppelikissat ja arkiaskareissaan puuhaavat muumiot vaikuttivat paljon enemmän minun jutultani.

Kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistä

Niinpä sunnuntain koittaessa heräsin aikaisin, puputin vegaanisen mikropitsani ja kävin koirapuistossa ötököideni kanssa. Sitten tarkistin olkalaukkuni sisällön. Siellä olivat tokenipussukkani, valmiiksi sleevatut ländini ja Nahiri-pelimattoni muoviputkessaan. Lisäksi pakkasin sateenvarjon, iPodin, muutaman suklaapatukan sekä termosmukillisen teetä. Bussissa kuuntelin Mulanin sountrackiä (Honor to us all!) ja katselin ikkunasta. Jännitti vieläkin. Ulkona satoi kevyesti lunta.

Siellä nitä on!


Ventovierasta kaaosta ja kuparisia suojia

Paikan päällä hypin jännityksestä, ilmoittauduin ja sain auringonkeltaisen Prerelease-boksin. Tosin sen sai avata vasta turnauksen alussa, jotta kaikilla olisi yhtä paljon aikaa pakan rakentamiseen. Juuri ajan säästämiseksi olin ottanut mukaan omat ländit ja sleevannut ne valmiiksi. Ländit olisi kyllä voinut lainata pelitilasta, mutta niiden suojittamiseen ja hakemiseen olisi mennyt arvokasta aikaa. Koska olen hidas, päätin siis nähdä suojitusvaivan jo etukäteen. Niin sleevasin kotoani löytyviin kuparisiin Dragon Shieldeihin yhdeksän ländiä kutakin väriä. Perillä ostin kyllä lisää suojia (fuusionvärisiä Dragon Shieldejä*) tulevaa käyttöä varten, mutten siis pelannut niillä turnauksessa.

Nyt vasta jännittääkin


Väkeä turnaukseen osallistui yli kolmekymmentä, mikä oli paljon enemmän kuin etukäteen ajattelin. Fantasiapelien kellari oli täynnä ihmisiä. Pöydille oli merkattu numeroita ja nimilista kiikutettiin seinälle. Levitin Nahiri-mattoni yhteen seinänvieripaikkaan ja otin suojat sekä ländit valmiiksi esiin. Käteni melkein tärisivät, kun turnaus julistettiin alkaneeksi. Se kuului Sealed-formaattiin**, joten pakkaan sai perusländien lisäksi käyttää kaikkea prerelease-boksin sisällä olevaa. Aikaa pakantekoon oli tasan tunti. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta kun edessä on epämääräinen kasa tuikituntemattomia kortteja, se kiitää ohi tosi nopeasti.

Tämähän on kaaos!


Etukäteen olin ottanut selvää sen verran, että ländejä kannatti laittaa mukaan kuudestatoista kahdeksaantoista. Olin myös tarkistanut olentojen ja loitsujen keskimääräisen suhteen, mutta turnauksen alkaessa olin sen jo tyystin unohtanut. Niinpä avasin boosterit vuoronperään - niitä oli paketissa kuusi - ja ladoin kortit kasaan värin mukaan. Boosterien lisäksi boksissa oli läpikuultavan sininen lifecountteri, ohjelipareita ja promokortti. Saatuani kaiken levitettyä pöydälle, kävin läpi eriväriset korttikasat. Samalla koetin tarkastella niitä jotenkin suunnitelmallisesti. Mitkä värit sopisivat yhteen? Minkä värin korttivalikoimasta ylipäänsä saisi jonkin järkevän teeman ja synergian? Nousisiko ländejä kylliksi kalliimpienkin korttien pelaamiseen?

Jotain alkaa hahmottua


Lopulta päädyin mustavalkoiseen väriyhdistelmään (siis plains- ja swamp -ländit). Pakassani oli tarkoitus olla jonkinlainen zombie-teema. Sen zombit tosin olivat suureksi osin tavallisten zombien sijaan muumioita, joista osa oli ensin ihan eläviä creatureja. Kun ne kuoltuaan lensivät hautausmaalle, ne saattoi saada sieltä takaisin Amonkhetin uudella embalm-mekaniikalla. Osa taas oli zombeja jo alunperinkin. Lisäksi mukana pakassa oli muutama näppärä artifakti ja kasa muita loitsuja. Lukuina voidaan sanoa, että lopullisessa pakassa olentoja oli 18, artifakteja 2, instantteja 3, sorceryjä 3 ja enchantmenttejä niin ikään  kolme. Ländejä oli ensin 17, myöhemmin 18. Osa niistäkin tuli lopulta buustereista, sillä yhdestä löytyi erikoisländi ja kahdesta full art-kuvitettu ländi. Pakan koostumus ei tosin pysynyt pelissä koko ajan samana, sillä vaihtelin kortteja erien välissä hieman. Etenkin manacostiltaan kalliimpia kortteja uskalsin lisätä vasta pelattuani muutaman ensimmäisen erän ja huomattuani olentoni liian pieniksi. 

Pakan kretut

Pakan non-creature spellit

Pakan erikoisländi ja full art ländit

Pienten muumioiden urhea marssi eeppisiin koitoksiin

Pakanteko on oikeastaan se vaihe, jonka muistan parhaiten, sillä jokin - mahdollisesti adrenaliini - on pyyhkäissyt muistoni useimmista peleistä. Tiedän tilastoni suunnilleen, sillä minulla piti (muistaakseni) olla viisi opponenttia. Näistä jokaisen kanssa paremmuus piti ratkaista kolmella pelillä. Ensimmäiselle vastustajalleni hävisin kaikissa peleissä. Se ei ollut kovin lupaava alku, mutta yritin olla lannistumatta. Seuraavan kolmen vastustajan kanssa pärjäsin vähän paremmin, sillä voitin aina yhden erän ja hävisin kaksi. Yleensä viimeinen erä oli ratkaiseva. Ketään opponenteistani en siis voittanut kokonaan, koska hävisin kaksi erää kolmesta. Silti minulle tuli aivan mahtava fiilis jo siitä, että voitin yksittäisiä pelejä! Se oli paljon enemmän kuin mikään, mitä Inistradin prellussa olin onnistunut tekemään! Se oli suorastaan ennennäkemätöntä ja -tekemätöntä! Lisäksi osasin itse viilata pakkaani erien välissä!

Ainoa autenttinen kuvatodiste peleistä


Ainut opponentti, jonka virallisesti voitin, oli viimeiseni. Se johtui kuitenkin vain siitä, että hän oli lähtenyt pois ennen ottelumme alkua. Voitto merkittiin siis minulle, mutta voin rehellisesti sanoa, että olisin mieluummin pelannut ne pelit, vaikka sitten olisinkin hävinnyt. Silti, mikäli noita kolmea pelaamatta jäänyttä peliä ei lasketa, minua ei harmittanut mikään. Päinvastoin, minulla oli todella hauskaa. Tapasin tuttuja ja vieraatkin olivat ystävällisiä. Tunnelma oli kauttaaltaan iloinen. Edes jännitys ei vaivannut minua enää pelien alettua. Zombiarmeijallani oli ehkä enemmän yritystä kuin taitoa, mutta ainakin ne skoolasivat keskenään pyramidihautojensa aurinkoisilla tiiliportailla kun turnaus oli ohi. Sitä paitsi minulla oli niiden kanssa itsevarma olo. Päivän lopuksi ne eivät olleet niin vieraita enää. Jopa täysin kummallinen, kahdeksi jaettu Dusk to Dawn -sorcery-kortti oli muuttunut tutuksi.   

Tutuksi tullut kummajainen


Säätiedotuksessa luvattu räntävesisade oli tullut ja mennyt sillä aikaa, kun pelasimme kellarin kuivassa, uudelta maalilta tuoksuvassa hämyssä. Lähtiessäni paistoi aurinko. Kuuntelin Nighwshia adrenaliinihuuruissani. Hymyilin bussissa itsekseni. Myöhemmin lisäsin yhdestä boosterista saamani kauniin, sinisen full art ländin vanhaan kunnon Violettiini. Löysin siihen myös yhden uuden counterspellin. Muihinkin vanhoihin pakkoihini sain useita uusia, oikein hyviä kortteja. Esimerkiksi hieno promokorttini pääsi yhteen pakkaan. Se vaikuttaa pätevältä kortilta, minkä lisäksi sen esittämä pyramidikin on valoisa ja kaunis. Hyvä paikka zombien skoolata.

Kaiken kaikkiaan, tämä kauhistuttava seikkailu kannatti. Ehdottomasti.

*Minulla ei ole aavistustakaan, millaista väriä “fuusio” (Fusion) kuvaa. Itse suojat kuitenkin ovat jännittävää, tummaa, mustaan taittavaa ja jotenkin savuista... pinkkiä, ehkä, lähinnä. Tavallaan ne muistuttavat paljon kuparisia suojia ja tavallaan eivät lainkaan. Pidän niistä yhtä kaikki.

**Lisää Sealedistä formaattina täältä: http://magic.wizards.com/en/game-info/gameplay/formats/sealed-deck


Teksti: Emilia

Kirjoittajan muita tekstejä:

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mystinen palikka

Kävin tässä taannoin Rovaniemen Prismassa ja tietenkin siinä samalla oli pengottava myös pelipuolen alelaari. Hetken kaivettuani löysin ihan korin pohjalta tällaisen mielenkiintoisen palikan.

Harvoin näkee noin monta alelappua päällekkäin
Siinä sitten hetken tutkittuani totesin palikan olevan varavirtamötkylä, joka on aikanaan suunnattu Vitalle. Kyllähän tällainen kummallisuus oli hankittava. Hiukan tosin hämmensi se, ettei laatikossa (lukuisten alelappujen lisäksi) ollut minkäänlaista hintaa. Noh, onneksi Prisman henkilökunnalta voi aina kysyä asiasta. Ensimmäinen kohtaamani henksu yritti kyllä avuliaasti piippailla laitteen viivakoodia, mutta tuloksetta. Heillä ei kuulemma ole kyseistä möhkälettä missään tietokannassa. Mielenkiintoista.

Hiippailin sitten kassalle ja nakkasin virtamöykyn hihnalle. Mutta eipä myyjäkään saanut laitteesta mitään tolkkua. Hän soitti varastoon ja elektroniikka-puolelle, mutta ei. Ihan mysteeri oli kuulemma koko palikka. Ei pitäisi olla heillä myynnissä. Hetken mietittyään kassa sitten kysyi: "onks OK jos maksat 5 euroa?"

Oli OK.

Teksti: Samuli


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Oksettava yllätys


Tässä hyväkuntoisimmat

Kirjoitin tässä taannoin siitä kuinka ostin käytetyn PS Vitan. Laite oli ottanut melko raskasta damagea, mutta pahempaa olikin luvassa. Tänään kun aloin tutkimaan neljää laitteen mukana tullutta peliä minua odottikin riemastuttava yllätys. Ensinnäkin Uncharted: Golden Abyksen selkämys oli haljennut. Noh, eipä kai se nyt niin hirveää ole.


Halkihan se oli

 Call of Duty Black Ops: Declassified  kuitenkin kiinnitti eritoten huomiota. Sen pinta oli kauttaaltaan muhkurainen ja naarmuilla. Koteloon oli selvästi päässyt joskus vettä. Ja yllätys yllätys, peli olikin kauttaaltaan homeessa. Hip hip hurraa. Voittaja löytyi.

COD oli ottanut epäilyttävää vahinkoa
Ja mitä mustinta hometta sieltä löytyikään

Tähän päivään asti nämä pelit ovat olleet tarjolla konsolikirppiksellä vaihtoa vastaan ja vedän ne välittömästi pois tarjolta pahoitteluiden kera. Pitäisi tutkia nämä löydöt tarkemmin.

Teksti: Samuli Leppälä

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kasvavia kilppareita ja kimaltavia maita - Magic Open House -tapahtuma Fantasiapeleissä

Minun oli tarkoitus matkustaa pääsiäiseksi Oulusta Sieviin jo perjantaina, mutta eihän niin sitten kuitenkaan käynyt. Huomasin nimittäin Fantasiapelien sivuilla mainoksen aloittelijoille suunnatusta Magic the Gathering -tapahtumasta. Siellä pelattaisiin esittelypelejä, saataisiin ilmaisia tutustumispakkoja ja pidettäisiin jopa vasta-alkajille suunnattu turnaus. Kuten tästä voi päätellä, tapahtuma oli suunnattu erityisesti aloitteleville pelaajille, varsinkin ensikertalaisille. Joka tapauksessa se,  mikä kiinnosti minua kaikkein eniten, oli promokortti. Kaikille osallistujille nimittäin luvattiin palkinnoksi kimmeltelevä, kokokuvallinen foili ländi eli maakortti. Juuri se oli jotain, jota en voinut vastustaa. Ei, en sitten millään. Ihana, loistava foil full art basic land -kortti tulossa olevasta Amonkhet-setistä.

Valopallopakka kotikokeilussa

Turnauksen oli ilmoituksen mukaan tarkoitus kuulua standard-formaattiin, jossa korttien on siis oltava kolmesta uusimmasta blokista*. Kaikki paremmat pakkani ovat korteiltaan sellaiseen liian vanhoja (suurelta osin ne ovat Dragons of Tarkiria), mutta viimeisimmät dekki-kyhäelmäni on koottu Kaladesh -setin korteista. Siispä ne ovat standardi-kelpoisia. Tästä innostuneena testailin uusia pakkojani sekä erään kaverini että veljeni Samulin kanssa. Parhaiten tuntui toimivan sini-vihreä, energy countereihin pohjautuva pakka. Lähes kaikki pakan otukset siis tuovat mukanaan taistelukentälle mainittuja energy countereita (tai “valopalloja” kuten itse niitä hellästi kutsun). Niitä ne sitten käyttävät kasvaakseen ja tullakseen vahvemmiksi. Esimerkiksi suosikkini, yhden manan maksava kilpikonna, tuo mukanaan kentälle kaksi valopalloa. Aina kun se hyökkää, voi sille niin ikään kahdella valopallolla ostaa yhden sen voimaa ja kestävyyttä kasvattavan +1/+1-counterin. Niin pitkään kuin valopalloja saa jostakin, voi kilpikonnaa siis boostata vaikka joka vuorolla. Yhdessä koepelissä tämä söpö, 0/3-voimalla ja kestävyydellä aloittanut kilppari kasvoi lopulta 9/12-lukemat saavaksi mörssäriksi. Silloin sen sieti kyllä olla ylpeä itsestään.  

Seitsemällä 1/1-counterilla varustettu kilppari lepää

Lyömätön yhdistelmä

Toiseksi näppärimmin tuntui pelaavan punavalkoinen artifakti -pakka, jonka ideana on lähinnä kasvattaa määrää laadun sijaan. Siinä kentälle saa paljon pikkiriikkisiä artifakti-olentoja, lähinnä erilaisilla loitsuilla ja olentojen kyvyillä kutsuttavia servoja. Lopulta niiden on tarkoitus voittaa silkalla määrällisellä ylivoimalla. Toki pakassa on myös joitain niitä boostaavia olentoja ja loitsuja, mutta suurin idea on silti nimenomaan pikkuotusten määrän kasvattamisessa. Kyseinen servopakka - kuten valopallopakkakaan - ei ollut kovin viimeistelty tai hiottu, mutta ajattelin, ettei sillä ole aloittelijatapahtumassa niin paljon väliä. 
 
Esimerkkejä servopakan korteista

Niinpä lykkäsin koirani ja rinkkani matkustamaan lomalle edeltä autokyydillä ja jäin itse Ouluun. Lauantaiaamuna lähdin innosta puhkuen bussilla kohti Fantasiapelejä repussani kaikki välttämättömän hyödyllinen, mikä tässä tapauksessa merkitsee osallistuvien dekkien lisäksi purkitettua pelimattoa, noppapussukkaa, kuulokkeilla varustettua Ipodia ja teen täyttämää termosmukia. Käytyäni rautatieasemalla varmistamassa juna-aikataulut, puikkasin kadun ylitse suoraan Fantasiapeleihin.
 
Seikkailijan selviytymispakkaus

Varsin nopeasti kävi ilmi, ettei turnaukseen ollut riittävästi osaanottajia. Se oli vähän harmi, sillä olin koettanut henkisesti valmistautua moiseen pelottavaan suoritukseen ja tunsin itseni aika rohkeaksikin. Sitten taas toisaalta turnauksen puutetta ei ehtinyt juuri harmitella, sillä peliseuraa riitti. Kellarissa kyllä lätkittiin vain comanderia, johon minulla ei ollut pakkaa, mutta se ei ollut ongelma. Yläkerrassa nimittäin oli ensikertalaisia, jotka pelasivat tutustumispakoillaan. Kun tutustumispelit oli pelattu, minua pyydettiin mukaan. Ajatuksena se oli aavistuksen epäreilu - ainakin kuvittelin omia pakkojani demodekkejä hieman paremmiksi, vaikka ne olivatkin aika kiireessä kyhättyjä. Olipa oletukseni totta tai ei, hävisin sini-vihreällä valopallopakallani kaksi ottelua peräjälkeen ja kolmannenkin voitin niin niukinnaukin, että pelasin puolet pelistä vain kolmella elämällä. 

Servojen suuri hetki Fantasiapeleissä

Lohdullisesti pikkiriikkiset artifaktini pärjäsivät vähän kilpikonnaa ja kumppaneita paremmin, sillä ne voittivat kaksi peliä, joista toisen tosin hiuksenhienosti. Ylipäänsä suurin osa pelaamistani eristä oli todella tasaväkisiä ja jännittäviä. Aluksi oli voitolla toinen, sitten toinen, ja odottamattomat käänteet seurasivat toisiaan. Luulen, että minun lisäkseni useimmilla uusilla pelaajillakin oli hauskaa. Ainakin minua kiiteltiin peliseurasta kovasti ja tunnelma oli koko ajan korkealla. Kun comander-erä alakerrassa loppui, liittyi seuraamme myös lisää enemmän pelannutta väkeä. Jotain kertonee jo se, että pelasimme niin pitkään kuin liike oli auki, ja keräsimme kamamme häthätää vasta viime minuuteilla. : D

Esimakua Amonkhetin olennoista

Tutustumispakkojen myötä pääsin näkemään myös joitain tulossa olevan, Egypti-teemaisen Amonkhet-setin kortteja. Koska ne olivat ilmaisissa tutustumispakoissa, ei niissä tietenkään ollut mitään hurjan ihmeellistä, mutta ihan kiinnostavia kortteja silti. Erityisesti pari kaunista ländiä sykähdytti minua kovasti, samoin yksi oikein viehättävä lohikäärme, joka antoi pelissä turpaan kilppareilleni ja sarvikuonoilleni. Amonkhet-setin ennakkojulkaisuun liittyvät tapahtumat ovat muuten ainakin Oulussa 22.-23.4.17, siis ihan kohta. Jännittää jo nyt, koska olin vähän hullu ja ilmoittauduin mukaan itsekin.

Amonkhetin ländejä

Kaikinpuolin riemastuttavan päivän kruunuksi sain myös sen haaveilemani Amonkhetin promokortin - siis sen ihanan, kiltävän ja kimmeltelevän foil full art basic landin. Sain jopa valita värin, joten päädyin hetken empimisen jälkeen valkoiseen eli tasankomaahan (engl. plains). Ihastuksesta melkein mykkänä otin yhdeltä servo-paralta suojan, jossa uusi ländini sai matkustaa kotiin. Siellä vaihdoin sen suosikkipakkaani Violettiin, ja servo sai suojansa takaisin. Lisäksi sain mukaani tapahtumasta muutaman kolmenkymmenen kortin tutustumispakan, jotka oli tapahtumassa avattu, mutta joita avaaja ei ollut halunnut itselleen. Ne saattavat jatkaa matkaansa lahjoina, mutta muutaman nätin pyramidiländin kyllä pidän. : )

Foil full art basic land

*Lisätietoja standardista formaattina löytyy esim. täältä: http://magic.wizards.com/en/content/standard-formats-magic-gathering

Teksti: Emilia Leppälä

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Top 10: Tärkeimmät pelit minulle


Teksti: Samuli Leppälä

Minulle tärkeimpien pelien valitseminen ei ole helppo tehtävä. Millä kriteereillä pelit valitsen? Onko tärkeintä tekninen toimivuus, hyvä juoni vai nostalginen arvon?

Päätin lähteä liikkeelle fiiliksestä. Nämä ovat ne pelit joista minulle tulee kaikkein hykerryttävin olo ja niihin liittyy tärkeitä muistoja. Kyseessä ei siis missään nimessä ole "Top 10 parasta peliä," vaan nyt suuri arvo on pelien sisältämällä nostalgian määrällä. Aika on varmasti kullannut muistoja.

Sääntönä on yksi peli per. pelisarja. 


10. Dota 2
Tämä huume pelien joukossa oli pakko laittaa tälle listalle.  Mitään muuta virtuaalista viihdykettä en ole pelannut näin paljon ja näin vihaisesti. Itsessään suunnattoman monimuotoisen ja sisältörikkaan pelin kuitenkin pilaa kammottava yhteisö. Suolaa. Niin paljon suolaa.






9. 5 Days a Stranger  
Yhden miehen peliprojekti, joka on myös poikinut useita jatko-osia. Parasta point-and-click kauhua mitä olen lapsosena pelannut.







8. Medieval II Total War 
Minulla on aina ollut pakkomielle maailmanvaltauksesta. Medieval II tarjoaa erinomaisen ja strategisen sotasimulaation synkimmän keskiajan melskeessä. 





7. Kingdom Hearts 
Mitä tähän voi sanoa. Ensimmäinen PS2 peli jonka pelasin läpi. Vaikka moni varmaan sanookin: "KH2 on parempi sinä tietämätön," on minulle aina ollut tämä ensimmäinen osa kaikkein tärkein. 





6. Pokemon Yellow 
Pokemon Yellow ei ole millään mittarilla sarjansa paras peli. Uudemmat taskumonsterien seikkailut ovat sisällöltään ja mekaniikaltaan syvempiä, mutta Yellow oli minulle uskomaton kokemus. Se oli käytännössä ainoa peli mitä vanhalla GameBoyllani pelasin. Harmillisesti pelin ikäloppu patteri on ehtyessään kadottanut 100.lvl Charizardini.  





5. Fire Emblem: Awakening 
Ensimmäinen ja ainoa Fire Emblem kokemukseni. Hiottu ja syvä kokemus, jossa pelaaja painii kokoaikaisen uhan tunteen vallassa, sillä kuolleet hahmot pysyvät kuolleena.  Tämä on myös yksi ensimmäisistä omistamistani 3DS peleistä.





4. Tales from the Borderlands
Tarina. Hahmot. Huumori. Vaikka moni ei pidä Telltale Gamesin pelejä edes varsinaisina peleinä, on minusta vain hienoa miten jotkut uskaltavat koetella pelaamisen rajoja.


   


3. Mass Effect 2
Timanttinen kokemus kaikilla saroilla. Hyvin rytmitetty peli loistavassa maailmassa ja loistavien hahmojen saattamana. Harvaa peliä olen pelannut niin intensiivisesti kuin Mass Effect kakkosta. Pelin loppu on myös itsessään uskomaton elämys.


   



2. Metall Gear 4: Guns of the Patriots
Nyt varmasti moni suuttuu. Vaikka rakastan täydestä sydämmestäni Snake Eatteria, rakastan vielä enemmän Guns of the Patriotsia. Se on överi juuri sillä tavalla kuin MGS pelien kuuluukin olla ja se solmii eeppisen tarinan eeppisellä tavalla yhteen. "BROTHEEEEEEEEEEER! It's been too long!" 

Peliin liittyy myös muitakin hyviä muistoja. Pelasin Guns of Patriotsin ensimmäistä kertaa läpi serkkuni kanssa joulun aikaan. Hän oli saanut pelin lahjaksi, emmekä malttaneet lopettaa pelaamista ennen kuin koko peli oli pelattu läpi. 





1. Final Fantasy IX
On vain yksi peli joka saa jo pelkillä musiikeillaan kylmät väreet aikaiseksi. Olin noin 10 vuotias kun pelasin FF IX:n läpi, enkä varmastikkaan ymmärtänyt kuin puolen kaikesta mitä oli meneillään. Tästä huolimatta pelin maailma onnistui lumoamaan kutkuttavalla tarinalla ja tunnelmallaan. Kun en pelannut FF IX:ää olin pihalla leikkimässä sen hahmoja kavereiden kanssa. Tämä peli on lapsuuteni.