torstai 26. lokakuuta 2017

Pokemon piraatteja ja kunnianhimoisia hakkereita

Kesä kului yllättävän nopeasti ja blogin päivittäminen jäi meidän molempien osalta vähäiseksi. Varapelin Instagram tili puolestaan (@varapeli) on ollut hyvin aktiivinen (vink vink). Tajusin myös että en ole juurikaan kirjoittanut itsestäni mitään tähän blogiin. Emilian pohdintoja suhteestaan lautapelaamiseen ja Magic-korttipeliin voit lukea täältä Pahvia, noppia ja paperinpaloja - lautapelit ja minä.

Pelaaminen on minulle eskapismia

Noin 10-vuotiaana selailin sellaista lelukuvasto-lehti-mainosta, jollaista jokainen on varmasti lapsena, tai miksei myöhemminkin, präläillyt. Pokemon huuma oli edelleen käynnissä ja olin erittäin kateellinen kavereilleni jotka omistivat oikeita Pokemon -pelejä ja pelasivat niitä hienoilla taustavalottomilla käsikonsoleillaan. Niinpä kuvastoa selaillessani huomasin mainoksen Game Boy Colorista. Yritin kauniisti pyytää sitä joululahjaksi vanhemmiltani, mutta heidän mielestään se oli vain aivan liian kallis lelu. 

Advance ja Teneriffan matkalta ostettu piraatti Saphire. 
Se aiheutti elämäni ensimmäisen vakavan trauman, 
sillä sen huono patteri tyhjeni ennen aikojaan. 
Kaikki vaivalla kasvattamani taskuhirviöt katosivat 
vuotavan patterin myötä bittiavaruuteen.


Kuitenkin ennen joulua isä tuli luokseni ja kertoi, että nyt lähdetään ostamaan minulle Game Boy. Matkasimme Kokkolaan ja ostimme sieltä, ei vain Game Boy Coloria, vaan Game Boy Advancen. Ensimmäinen pelini sille oli Mario Cart ja sen jälkeen Pokemon Yellow, Pokemon Gold ja piraatti versio Pokemon Saphiresta. Koskaan eivät matkat mummolaan olleet kuluneet niin nopeasti kuin ikioman Advancen kanssa.

Vaikka nykyään nautinkin PC:n tai kotikonsolin ääressä pelaamisesta, on silti lapsensydämessäni aivan erityinen paikka käsikonsoleille. 3DS -konsolia voi kantaa mukanaan melkein missä tahansa ja Vita tarjoaa mahdollisuuden paeta todellisuutta muutamaksi hetkeksi junamatkan aikana.


Kuvaamataidetta ja pelejä

Opiskelen tälläkin hetkellä Lapin yliopistossa kuvataideksavatusta. Nykyään asun Oulussa ja kirjoittelen täältä käsin graduani valmiiksi. Kun asuin vielä Rovaniemellä pelasimme säännöllisesti lauta- ja korttipelejä. Erityisesti Android: Netrunner oli kovan peluutuksen kohteena. Karkasimme aina öljymaalauksen tai estetiikan luennoilta kahvihuoneeseen pelaamaan muutan erän korttia, hörppimään sumppia ja samalla oli hyvä jutella kuulumisia. 

Mukaelma yliopiston taukotilan kahvinkeittimestä.
Netrunner on erinomainen Fantasy Flight Gamesin tekemä Living Cardgame, eli korttipeli johon ilmestyy säännöllisin väliajoin lisää kortteja (kuitenkaan Magicin kaltaista sattumanvaraista boosteri sekoilua ei ole). Peliä pelataan epäsymmetrisesti. Toinen pelaajista pelaa jättiläismäisellä tulevaisuuden mega-corporaatiolla ja toinen kunnianhimoisella hakkerilla, joka yrittää varastaa yrityksen salaisuudet itselleen. 

Hakkeri on ottanut yhden aivo-vahingon.

Tyylikäs rasia Netrunnerin nappuloille.

Netrunnerin kortit ovat iloisen värikkäitä. 


Magic: The Gathering saapui elämääni vasta myöhemmin. Ostimme yhdessä Emilian kanssa ensimmäiset (onneksi näitä ei enää ole) Intro Deckit. Nykyään käymme yhdessä Oulun Fantasiapeleissä pelaamassa ko. peliä ja myös muita lautapelejä. Olen jopa osallistunut muutamaan Prerelease tapahtumaan (Hour of Devastation ja Ixalan). Ensimmäisellä kerralla onnistuin jopa voittamaan viidestä pelistä kolme!

Taikuri oli itsekkin hämmentynyt menestyksestään.

V2.fi

Tämän vuoden maaliskuussa aloin kirjoittamaan peliarvosteluja V2.fi verkkojulkaisuun. Tätä kirjoittaessani olen kirjoittanut yhteensä noin 20 arvostelua. Tällä hetkellä arvostelua odottaa läjä 3DS -pelejä kuten mm. Yo-Kai Watch 2: Psychic Specters ja Fire Emblem: Warriors. He lähettävät käytännössä viikoittain pelejä arvosteltavaksi. Linkit kirjoittamiini teksteihin löydät yläpalkista.

Teksti: Samuli